Hupsista heijaa ja HUOH

Olipas taas päivä, hieman jalkapallopainotteinen vaihteeks. Aamulla oli siis yheltätoista reenit Hippoksen yläkerrassa. Ihan kivat ja kulkikin ihan ok, mutta vähän heräillessä ne meni. Olin kuolla verenhukkaan jo alkulämmittelyssä, kun mulla alko veret valuun nenästä, mutta jatkoin sit kuitenkin.. kun sitten päästiin kunnolla reenaamaan niin tuntu että koko nenä vaan levähti käsiin :D Sitä vaan tuli ja tuli ja tuli.. Pääsin kuitenkin takas kehiin siinä hetken päästä paperituppo nenässä. Ei näin. Niin ja tämä Matikaisen Jaskahan tosiaan oli paikan päällä kyyläilemässä. Katteli oudosti viimestään siinä vaiheessa, kun reenien jälkeen olin taas ihan verissäpäin siellä kentän reunalla. Väsymyksestä, rasituksesta vai mistä lie tällaset välikohtaukset johtu? Ei voi tietää, mutta onneks en sitten kuitenkaan hyytyny ihan täysin välikohtauksista huolimatta.Käytiin siinä kahviossa tauon aikana syömässä pastat (ja Masa heitti tarjottimensa lattialle ja hajotti muutamat lasit) ja sitten Matikainen piti luennon. Tällä kertaa EI OLLU kyseessä se-niin-kovin-tuntematon Sinivalkoinen tie, kuhan vaan lätis siellä jotain ja näytti parit videot viime kesältä. Puudutti ihan törkeesti.Peli alko sitten siinä kolmen jälkeen, vastassa oli siis KMF Kuopiosta. Pataanhan tuli 2-0 vaikka meiän ne maalit ois pitäny tehä, mutta kun ei. Siis kun joka vitun kaus on tää sama ongelma, että kun ei saada paikoista maaleja. Pelit on useinkin "ihan meidän pelejä" mutta silti vastustaja tekee maalit ja voittaa pelit. Henkisen puolen ongelmahan tää ehkä enemmän on, koska ei se taidoista ole kiinni. Siihen maalintekoon ei keskitytä riittävästi, ei ole tahtoa, vedetään sellanen "toivotaan,toivotaan potku" sinne päin jne. Itelläkin oli yks maalipaikka siitä rankkualueen rajalta, mutta kappas kummaa, ylärimaan kolahti. Yllättävän hyvältä kuitenkin (jopa Masan mielestä) peli näytti ottaen huomioon, että nyt on 18.12. Kyllä se siitä vielä paranee, aikaa on. Peliaika oli kai 2x40 min, pelasin noin 50 min.. ekan puoliajan lopusta pelin loppuun. Oma peli ihan jees, eilinen paino vähän jaloissa ja syötöt oli jälleen kerran aika hakusessa, mutta paranemaan päin. Pelijärjestelmää muutettiin kahesti toisen puoliajan aikana ja se vähän sekotti kuviot. Ei auta nyt kuitenkaan itkee, itelle jäi sitä paitsi hyvä maku suuhun tästä päivästä :) Kuhan nyt ei toi nenä hajoo käsiin, koska se häiritsis mun Idolssin kattomista suuresti. Mennään Mertalle perinteistä kiinnipitäen pitään kisastudio ja mollaamaan Katrin kauheita vaatteita&hiuksia ja haukkumaan Ilkan esiintymistä ja laulutaitoa. HAHAA. Toivottavasti Katri<3 voittaa kirkkaasti!! :P Myöhemmin ehkä lisää..

Notkee kun norsu.

Piti kirjottaa tänään pitempi juttu, mutta en mitenkään jaksa kun väsyttää niin paljon. Ei mulla oikeestaan muuta sanottavaa ole, kun että opin tänään takaperinvoltin Porealtaalla :P Se oli niin HELMEE. Vitsi kun on pakko mennä heti huomenna jyystämään sitä koulun trampalle vaikka Kähkönen uhkais hirttää mut. Tuulettelin niin vähän kun uskalsin hypätä sen. SIISTIÄ!! Kerrankin pääsin kilisyttään kelloo=opin jotain uutta. Sain taas osakseni (yllättäen) hirveesti vittuilua niin Masalta, Porelta kun monelta muultakin millon mistäki aiheesta :D Pore sano mm näin: "Toi Tamminen on kyllä perkele notkee kuin norsu, kimmosa kuin kivi ja ketterä kuin kirjahylly!". Ai kiitos. Tosi kiva juttu, ihanaa kun saa tollasia "kehuja". Ja Matti sano mulle: "Vielä kun oppisit pelaamaan niin voisit jopa oikeesti iloita", kun menin sanoon sille, että opin takaperinvoltin äsken. Aina nuo valmentajat vaan jaksaa olla yhtä kannustavia. Ehkä kuitenkin parempi noin, kun että kaikki olis sellasia saatanan tosikoita. Sellasiin menis järki jopa nopeemmin kun näihin nykysiin pälleihin :D

Saatanan huuhkaja! :D

No niin.. on ollu hieman taukoa tässä päivittelyssä, kun ei vaan yksinkertasesti oo saanu aikaan kirjottaa. Jos nyt käyn pikakelauksella ton viikonlopun läpi tässä. Perjantaina oli sellanen päivä, että aamulla alko koulu 8.45. ja loppu kolmelta. Koulussa oltiin koko luokka aikalailla perjantai fiiliksissä niin päivä meni aika sutjakasti ohi. On se meiän luokka vaan kiva, tykkään ihan törkeesti. Ei oo ainakaan tylsää tunneilla eikä myöskään välkillä, se on varma :D Koulusta tallustelin sitten kadun toiselle puolelle konsalle teoriatunnille. Luojan kiitos se on nykysin vaan sen 45 min eikä yhtään kauempaa. Aika hirveetä ajanhukkaa siellä käyminen kyllä on. Jotain vitun kvinttiympyröitä, harmonisia molleja, Mozarteja ja muuta turhaa paskaa viikosta toiseen, jotka tietää jo entuudestaan. Tosi kehittävää siis ei voi muuta sanoo (Y) Teorian jälkeen oli vielä reenit Kellarissa, jotka oli TODELLA puuduttavat. Vieläkin jalat jumissa perjantain jäljiltä! Kotiin kun pääsin niin suihkun kautta kestitseen Mummoo&Pappaa sekä Mammaa&Penttiä. Vietettiin sellasia pienimuotosia nimpparijuhlia, oli kiva nähä niitä välillä yhtäaikasesti. Illalla en jaksanu lähtee minnekään kauemmas, joten pyörin tässä Kortepohjassa, kun oli taas meno kovimmillaan xD Näin mä Markkulaa ja sitte se Henkkaki tuli siihe henkaileen. Käytiin ylioppilastaloilla verestämässä muistoja ja tekemässä uusia ;D Kiva välillä vähän säätääkin tollasta mitä ehkä enemmän tuli tehtyä pienempänä. Ja sitten lauantai. Reenit meni just niin kun niitä ennustelinkin, eli ihan päin helevettiä. Ei siitä tullu yhtään mitään, kun olin jo valmiiks asennoitunu niin huonosti. Jalat oli jumissa ja väsytti ihan sikana. Kuitenkin selvisin kiroilulla ja melomisella reenit läpi, en kyllä ollu ainut kellä vähän keitti siihen hommaan. Kotona siivoilin sitten ja vähän kokeisiin kertailin. Illan suussa lähin keskustaan ja Marivalle. Makuunin kautta sen kämpille ja kateltiin toi Paha maa, kun ei kumpikaan oltu sitä nähty eikä osattu yhtään päättää mikä leffa otettas. Se nyt oli sellanen.. eipä siitä paljoo positiivisia asioita jääny mieleen, paitsi muutamat repliikit joille naurettiin kyllä ihan kympillä. On se elämä vaan..ennalta-arvaamatonta, ei voi koskaan tietää mitä tulee millonkin tapahtumaan ja millon koko lysti loppuu. Hyvä vaan, mutta tietyt asiat vois kyllä olla kiva tietää ajoissa. Kai sitä haluais jotenkin varautua siihen mitä tuleman pitää. Tai no toisaalta haluais tietää ja varautua, toisaalta taas ei. En mä kai loppujen lopuks kuitenkaan hirveesti haluais saada ennalta selville, paljon huolettomampi elää, kun ei tiedä tulevasta. Elää vaan täysillä eikä tee sellasta mitä joutuu katumaan myöhemmin, niin sillä pärjää jo ihan riittävän pitkälle. Ainaki mä.Turhauttaa, kun taas viikonloppuna ois ollu suunnilleen vapaata, muttamutta. En mä jaksa oikeestikaan lähtee minnekään, kun on niin pirun väsyny viikon jälkeen. Meneehän se viikonloppu noinkin, ei mulla mitenkään tylsää ollu, mutta ahistaa vaan, kun ois voinu taas lähtee jonneki juhlimaan, mutta kun ei. Ei sillä että mä oisin hirveesti millään juhlatuulella ollukaan, mutta ehkä se ois kuitenki voinu tehä ihan hyvääkin. Oli mulla kuitenkin kivaa, kun olin siellä Marivalla ja näin tuttuja täälläpäin jne. Ens viikonloppu meneekin sitten ihan totally futiksen parissa. Huoh. Plussaa on se, että aj-leiri on Tampereella eli näkee tosi paljon tuttuja<3 Mahtavaa, ollukin ikävä. ISO ikävä. Niin ja eilen sain ekat joululahjat ostettua! Mä oon ajoissa (ainakin hetken). Pileet. Ei oo mahollista. Oli se kyllä aika tuskallinen kokemus ravata kaupoissa hirveessä tungoksessa, kuumuudessa ja joululaulujen rallattaessa joka ikisessä kaupassa. Ja se on niin ärsyttävää, kun ihmiset viheltelee, rummuttaa ja hyräilee niitä biisejä aivan väärään tahtiin, väärässä sävellajissa ja sellasta epämäärästä, kauhean kuulosta ulinaa kuuluu joka puolelta. Pää sellasessa hajoaa, vaikka jossain vaiheessa se kaikki ärsytys muuttuukin lähinnä huvittuneeks olotilaks. On se ihan kiva repeillä yksinään muille. Hehee. Halvat on huvit.Ja Pete meni tippumaan Idolsista, voihan mela. Ilkka ois saanu tippua, se laulaa ihan ketuilleen. Noh, toivottavasti Katri sitten klaaraa homman kunnialla kotiin. Tänään vaan koulu, kotiin, puntti, kotiin. Koulussa oli kuivaa, kotona mesetin, puntti otti koville ja kun pääsin kotiin niin taas konetta+telkkarin kattomista. Sekä joulukorttien pakko-kirjottamista ja rippikuvien kanssa sähläämistä. Ajoissa nekin :DHuomenna kiireinen ja pitkä päivä tulossa. Aamulla lähtö kaheksalta ja kotiin pääsen aikasintaan noin kello 22.00. Kaikennäköstä aktiviteettia koulun jälkeen, että jippii vaan. Ei muuta kun pelikassi täyteen kirjoja, nuotteja, pelikamoja, eväitä ja muita oheistavaroita, ja eikun menoks.

Huoh.

Ei tänne jaksais yhtään kirjottaa, ainakaan nytten. Noh silti kirjotan, mutta ihan vähän vaan. Ei pitäis olla enää hereillä, kun väsyttää ihan törkeen paljon ja aamulla pitäis jaksaa nousta reeneihinkin. Miten mä sinne oikein kykenen menemään? Pitäis saada joku, joka menis sinne mun puolesta. Vapaaehtosten joukko taitaa kyllä olla aika suppea..Tai no,joka tapauksessa mä sinne menisin vaikka mikä olis. Ottais muuten itsetunnon päälle pahemman kerran, en mä voi jättää reenejä pois jos ei oo mitään kunnon syytä. Tai no onhan mulla sittenkin syitä: lihakset on jumissa(ei pahasti, mutta sillei että voi vähän kitistä), flunssaa pukkaa, väsyttää ja fiilis on ollu parempikin. Taitaa kuitenkin olla sellasia syitä, että reeneihin on mentävä. Sinne siis, kyllä siitä kivaa tulee.Ja joo, fiilis ei oo mikään paras mahollinen. Ei koske ainoastaan nyt sitä, että en jaksais mennä huomenna reeneihin koska plaaplaaplaa. Asioista en kyllä ala tänne avautumaan, koska en oikeestaan ees osaa hahmottaa tarkalleen, että mikä sitä pahaa oloa tällä kertaa aiheuttaa. Kyllä mä oikeestaan tiedänkin, mutta sivuhaaroja on kuitenkin mukana niin monta asiassa kun asiassa, että ei niitä jaksa alkaa sumpliin. Ainakaan tässä ja nyt. Khyl tää tästä, ei mitään maata kaatavaa, kuhan vaan mietin ja stressaan.Ai niin ja jos joku menis reeneihin mun puolesta, niin voisko se myös samalla suorittaa kaikki muutkin asiat mitä kalenteriin on merkitty? Niitä nimittäin riittää. Eikä oo kyse vaan yhdestä päivästä valitettavasti. Liikaa ohjelmaa, työn alla on sanan EI käyttö. Tuo sana on sellanen, jota inhoan käyttää, koska sen sanominen tuntuu automaattisesti siltä,että loukkaan sitä toista. Outoa, että en osaa sitä ääneen sanoa, mutta kun lukee tätä tekstiä niin kyseinen sana esiintyy suunnilleen jokaisessa lauseessa vähintään kerran. Perin kummallista.

Huoh.

Ei tänne jaksais yhtään kirjottaa, ainakaan nytten. Noh silti kirjotan, mutta ihan vähän vaan. Ei pitäis olla enää hereillä, kun väsyttää ihan törkeen paljon ja aamulla pitäis jaksaa nousta reeneihinkin. Miten mä sinne oikein kykenen menemään? Pitäis saada joku, joka menis sinne mun puolesta. Vapaaehtosten joukko taitaa kyllä olla aika suppea..Tai no,joka tapauksessa mä sinne menisin vaikka mikä olis. Ottais muuten itsetunnon päälle pahemman kerran, en mä voi jättää reenejä pois jos ei oo mitään kunnon syytä. Tai no onhan mulla sittenkin syitä: lihakset on jumissa(ei pahasti, mutta sillei että voi vähän kitistä), flunssaa pukkaa, väsyttää ja fiilis on ollu parempikin. Taitaa kuitenkin olla sellasia syitä, että reeneihin on mentävä. Sinne siis, kyllä siitä kivaa tulee.Ja joo, fiilis ei oo mikään paras mahollinen. Ei koske ainoastaan nyt sitä, että en jaksais mennä huomenna reeneihin koska plaaplaaplaa. Asioista en kyllä ala tänne avautumaan, koska en oikeestaan ees osaa hahmottaa tarkalleen, että mikä sitä pahaa oloa tällä kertaa aiheuttaa. Kyllä mä oikeestaan tiedänkin, mutta sivuhaaroja on kuitenkin mukana niin monta asiassa kun asiassa, että ei niitä jaksa alkaa sumpliin. Ainakaan tässä ja nyt. Khyl tää tästä, ei mitään maata kaatavaa, kuhan vaan mietin ja stressaan.Ai niin ja jos joku menis reeneihin mun puolesta, niin voisko se myös samalla suorittaa kaikki muutkin asiat mitä kalenteriin on merkitty? Niitä nimittäin riittää. Eikä oo kyse vaan yhdestä päivästä valitettavasti. Liikaa ohjelmaa, työn alla on sanan EI käyttö. Tuo sana on sellanen, jota inhoan käyttää, koska sen sanominen tuntuu automaattisesti siltä,että loukkaan sitä toista. Outoa, että en osaa sitä ääneen sanoa, mutta kun lukee tätä tekstiä niin kyseinen sana esiintyy suunnilleen jokaisessa lauseessa vähintään kerran. Perin kummallista.